Mitenköhän mun elimistö jaksaa oikein? Siis sisäelimet.

Oon 16 vuotiaasta asti juonut ja käyttänyt huumeita kutakuinkin säännöllisesti. Välissä on voinu olla 2 viikkoa - kuukausi selvinpäin oloa mutta muuten aina jotain. Nykyään enimmäkseen alkoholia ja sillointällöin amfetamiinia.  Viisi vuotta on tässä mennyt elimistöä myrkyttäessä.

Lapsena mä tietenkin inhosin huumeita ja alkoholia mutta 13 vuotiaana vedin ekat kännit yksin. Pöllin mökkinaapurin kellarista kaljaa ja join ne romanttisesti vanhassa heinäladossa. 13 vuotiaana poltin myös ekan kerran pilveä. isoveli kasvatteli sitä vaatekaapissaan ja mulla oli avaimet sen kämppään joten sieltä  sitten pöllin ekat savuni ja poltin nekin yksin kotona ja kirjoitin novellia niinkuin mulla oli tuon ikäisenä tapana kirjoitella söpöjä teininovellejani. Olo oli jokseenkin hassu ja samaan aikaan pelottava. Noiden kertojen jälkeen join pari kertaa ennekuin täytin 16.

16 vanhana muutin yksin asumaan ja siitähän se alkoholin käyttö sitten lähti. Mulla oli paljon vanhempia miehiä kavereinani jotka hoiti mulle joka viikonloppu ja välillä viikollakin pullon viinaa ja kaljaa. Uskomatonta miten tollasia määriä pystyi teininä juomaan. Nykyään riittää muutama kalja jo siihen että on aika humalassa. Pilveä myöskin polttelin tuon ikäisenä ja joskus rauhoittavia lääkkeitä alkoholin kanssa. Amfetamiinia sitten tarjosi veljeni vaimo mulle ekan kerran elämässä ja siihenhän mä jäin sitten heti koukkuun vaikken säännöllisesti heti alkanut käyttämäänkään.

Jossain vaiheessa siinä 17-18 ikävuoden kiippeillä vedin usein ryynikännejä eli helvetisti erilaisia lääkkeitä sekaisin alkoholin kanssa. Rauhoittavia, opiaatteja, psyykelääkkeitä. Ihme etten noilla reissulla menettänyt henkeäni. Kerran join puoli pulloa viskiä ja nakkailin naamaani diapameja ja opiaattipohjaisia lääkkeitä. Olin niin sekaisin että tilani oli psykoosin kaltainen. Kuulin ääniä ja luulin eläväni vuorokaudet puolessa tunnissa. Samana iltana sammuin lopulta tiedottomana sohvalle ja minut raiskattiin.

Siinä 18 vuotiaana aloin käyttää rankemmin amfetamiinia. Vedin sitä nokkaani ja kävelin piripäissäni pitkin kaupunkia. samalla myös ryyppäsin uskomattomia määriä koska pireissä ei koskaan sammu. Oksentelin joskus vertakin mutta jatkoin sekoiluani. Kerran minulle myytiin luokattoman huonoa kamaa ja silloin tartuin piikkiin. Ajattelin että suoneen sentään pitäisi toimia. Pyysin erään narkkari kaverini minua pistämään. Mielellään hän ei sitä tehnyt mutta pisti kuitenkin. Ei tuntunut heti mitenkään erityiseltä mutta siitä se pistäminen sitten lähti. Piikittäminen oli jotenkin viehättävää puuhaa ja olin koukussa psyykkisesti myös siihen adrenaliiniin jonka piikin väsääminen ja työntäminen suoneen aiheutti. Sessioin piikkien kanssa usein pari vuorokautta  jonkun narkin kanssa ja nopeastihan käsivarteni näyttivät varsin karuilta. Aloin myös laihtua ja jossain vaiheessa painoin alle 40 kiloa. Puhkaisin myös suonen vahingossa itseltäni ja koko ranteeni mustui. Onneksi ei käynyt pahemmin. Amfetamiinin ja valvomisen takia olin myös jatkuvasti omissa maailmoissani ja lopulta jouduinkin mielisairaalaan. Jätin tuolloin myös piikittämisen lopullisesti.

Mielisairaalasta pääsyn jälkeen rauhoitun vähän ja olihan minulla lääkityskin tällöin päänupilleni mutta jätin sen melko pian ottamatta. Amfetamiini ja alkoholi palasi heti kuvioihin ja opiaatit sillointällöin. Ja taas alettiin menemään samaa rataa. laihduin ja muutuin omituiseksi. Kotini oli kaatopaikka.. erittäin saastainen sellainen. Viinaa kului ja en pystynyt olemaan juomatta muutamaa päivää enempää. Pilveä myöskin kului päivittäin ja rauhoittavia lääkkeitä. Alon väsyä ja enään mielessäni pyöri vain itsemurha ja kuolema. Kiskoin sekaisin kaikkea mahdollista. Joidenkin iltojen satsi saattoin olla amfetamiinia, lakkaa, palanen morfiinia, alkoholia, pilveä..

Niin se elämä sitten eteni sekaisin ja olin yhä syvemmällä kuilussani kunnes tapahtui jotain... RAKASTUIN yllättäin ja pääsin irti pahimmasta.

Tässä nyt lyhyesti millaista elämäni oli ennen siis erittäin tiivistetysti.

Mutta mitäpä nykyään? Olen siis naimisissa. Juon vielä aika paljon ja miehenikin juo. Opiskelen kuitenkin ja menestyn ihan hyvin opinnoissani. Joskus otan muitakin aineita mutta se ei lähde enään käsistä. Enään ei ole sellaista himoa. En tiedä jätänkö käyttämistä koskaan.. Pilvenpolttoa en ainakaan lopeta. Mutta pelkään että elimistöni ei kohta enään kestä? En tiedä. Olen tällä hetkellä kuitenkin aika onnellinen ihminen