No nyt on menny kevät ja kesä kolisten ettei ole muistanut koko blogia..  Ja kaikkea on tapahtunut. kevättalvi oli yhtä masennusta ja itsetuhoa ja tuskaa. Mielisairaalassakin tuli palloiltua päälle viikon verran mut sieltäkin lemppasivat ulos. Toukokuun loppu ja koko kesä on sitten mennyt maniassa. Mies otti ja lähti meidän yhteisestä kodista ja raha-asiat on päin vittua. Mä en voi enään unelmoida opiskelevani unelmakoulussani ensi syksynä koska mun on pakko mennä ainakin vuodeksi töihin. Muuten multa menee kämppä alta ilman rahaa ja sitä riskiä en voi ottaa. Mun mies jäi just työttömäksikin.. Oon siis naimisissa yhäkin ja haluan pitää taukoa. Ja olenhan mä nyt uutta tapaillut sitten. Mut en mä tiedä mun päästäni mitään ennen ku tää mania loppuu. Ja toivottavasti nyt ei tulis mikään saatanan rankka masennus heti perään.

Mut mun koulu nyt harmittaa. Vanhemmat ei suostu tukemaan mua ja olen niin veloissani et se töiden teko vuoden ajan on ainoa ratkaisu tähän ongelmaan. Vaikka niil vanhemmilla olis rahaa auttaa mua ne ei tee sitä. Ei niitä  kiinnosta. Ja mä en ole kehdannut sanoa niille et mulla on kaksisuuntainen mielialahäiriö ja en ehkä sen takia pysty tekemään täysipäiväisesti töitä. Mut ainahan mä voin yrittää. Ja pitää välivuoden koulusta jota rakastan ja josta toivon valmistuvani päästäkseni jatkamaan pidemmälle opintojani. Mut unelmia on pakko voida siirtää. Ei tää elämä mee niin kuin haluis. Tosin mun elämä tuntuu olleen kaaosta lapsuudesta asti kaikilla mahdollisilla tavoilla.

Mun tätini kuoli ennen juhannusta sammuen tupakan kanssa ja paloi. Voih siinä meni sit se mun viimenen sukulainen. Äiti ja isä on kuollu ja nyt myös niiden kaikki sisaret. Paitsi setä on elossa mut se on mulle samantekevää koska se on vaan täysi juoppo. Sen hautajaisiin en mene vaikka maksettais kun se kuolee. Paska ihminen joka on tehnyt lapsena mulle jotain pahaa.

Mut nyt mun pitäis alkaa tekeen noita työhakemuksia. Toivottavasti aukeisi edes jokin mieluinen työpaikka...